Stina Kivinen
Lyseon lukio on nähnyt kolme sotaa ja sijainnut sekä Suomen että Venäjän alueella. Lappeenrannan lyseon lukio perustettiin 1. syyskuuta 1892. Nykyinen rakennus valmistui viisi vuotta myöhemmin.
Lukion 125-vuotista taivalta juhlistetaan viikonloppuna. Lukion rehtori Mika Luukkonen kertoo, että aikanaan suuren, punatiilisen koulun rakentaminen oli kaupunkilaisilta valtava ponnistus.
— Tuohon aikaan lukutaitokaan ei ollut mikään itsestäänselvyys.
Nykyään lukiossa opiskelee yli 700 opiskelijaa.
Perjantaina lukiolla on avoimet ovet. Lauantaina siellä järjestetään avoimia oppitunteja ja luokkakokouksia. Päiväjuhla on kaupungintalolla kello 14, iltajuhla taas Kehruuhuoneella. Viikonloppu päättyy sunnuntaina jumalanpalvelukseen Lappeenrannan kirkossa.
Luukkosen mukaan juhlinnassa on kyse yhteisöllisyydestä.
— Juhlissa kohtaavat nykyaika, menneisyys ja myös tulevaisuus.
Lyseosta tekee erityisen sen ilmapiiri: Luukkonen kertoo, että opiskelijoilta tulee hyvää palautetta yhteisöllisyydestä ja hyväksyvästä ilmapiiristä.
— Aiempiin vuosikymmeniin verrattuna lyseo on myös kansainvälisempi.
Vanha rakennus on Luukkosen mukaan sekä vahvuus että ongelma.
— Luokkatilat ovat perinteisiä. Muunneltavuutta ei ole, kun luokkien seinät ovat 40 senttiä paksut.
Toisaalta Luukkonen kertoo, kuinka hienolta tuntuu kävellä lyseorakennuksen portaissa.
— Siinä on oma tunnelmansa, kun tietää että samoja portaita on käytetty 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Tiedän opiskelijoita, jotka ovat jo neljännen polven lyseolaisia.
Yksinhuoltajan poika lähti pelottomana yliopistoon
Etevyys pelasti Taito Salmen. Salmi kävi Lappeenrannan lyseon lukion siihen aikaan, kun opettajana oli pelätty Anna ”Ana” Wolkoff-Nissinen.
— Se oli karmeaa aikaa. Minun vuosikurssiltani selvisi vain neljä opiskelijaa ylioppilaaksi asti, Salmi sanoo.
Nissinen-Wolkoff varjosti opiskelijoiden elämää, mutta Salmen mukaan varjo ei osunut häneen, sillä hän oli luokkansa priimus ja etevä etenkin venäjässä ja englannissa. Niistä tuli myöhemmin hänen ammattinsa.
Salmi syntyi aviottomana lapsena Lemillä. Hänen äitinsä oli kutoja ja isänsä tverinkarjalainen neuvostoarmeijan sotilas, joka loikkasi Suomen armeijaan ja palautettiin Neuvostoliittoon kaksi kuukautta ennen Salmen syntymää. Hänellä oli seitsemän vuotta vanhempi velipuoli.
Hän kävi kansakoulua useassa eri paikassa, kunnes pääsi lyseolle oppikouluun. Lukiosta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1964.
Salmi ei muista haaveilleensa mistään erityisestä lukioaikanaan. Selvää kuitenkin oli, että hän hakisi lukion jälkeen yliopistoon.
— Kun kouluaikana olin jo ollut niin puutteellisissa oloissa, eivät yliopisto-opiskelun taloudelliset vaikeudet enää pelottaneet. Nyt hämmästelen, miten pelottomana sitä lähti silloin.
Hän opiskeli pääaineenaan venäjää ja valmistui kääntäjäksi ja tulkiksi. Salmen mukaan hänen elämänsä on mennyt aikalailla odotusten mukaan.
— Se tuo tyydytystä jälkikäteen, kun tietää, miten hyvin menestyi opinnoissaan.
Psykologihaaveet vaihtuivat markkinointiin
Kaikki ei mene aina suunnitellusti. Lopputulos saattaa kuitenkin olla sellainen kuin pitääkin, sanoo Heidi Jäkälä. Hän halusi lukiossa psykologiksi, mutta työskentelee nykyisin markkinoinnin alalla.
Jäkälä opiskeli lyseon lukiossa vuosina 2008—2011. Lukioon hän päätyi hyvän keskiarvonsa myötä.
— Hain lyseoon koulun hyvän maineen vuoksi, mutta myös kaikki ystäväni halusivat juuri sinne.
Lukiossa Jäkälä opiskeli psykologiaa, biologiaa, ranskaa ja pitkää matematiikkaa. Psykologia oli kiinnostanut häntä jo aiemmin, mutta lukiossa kiinnostus kasvoi niin paljon, että hän päätti alkaa psykologiksi.
Yliopiston ovet eivät kuitenkaan auenneet.
— Hain varalta opiskelemaan tradenomiksi ammattikorkeakouluun, sillä ajattelin että voin parantaa siellä englannin kieltäni ja oppia uusista kulttuureista.
Melko pian Jäkälä huomasi, että markkinointi on hänen oma alansa. Nykyään hän opiskelee markkinoinnin kansainvälisessä maisteriohjelmassa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
— Markkinoinnissa tarvitaan myös psykologiaa — täytyy ymmärtää, miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat.
Kesän ajan Jäkälä on ollut töissä Metsolla markkinointitiimissä. Opiskelun lisäksi hän on tehnyt sivutoimenaan mallin töitä.
Lyseosta sai Jäkälän mukaan hyvät eväät elämään. Lukion jälkeen hän kertoo saaneensa enemmän rohkeutta luottaa itseensä ja omiin päätöksiinsä.
Kourulasta kansainvälisen oikeuden tuomariksi
Kahdesta tiestä kannattaa aina valita se tuntematon. Tätä mieltä on Erkki Kourula, joka valmistui lyseon lukiosta vuonna 1967.
Kourula on kotoisin Lappeenrannan Kourulasta, joka oli tuohon aikaan vielä hänen perheensä maatila. Hän kävi kansakoulun Lavolassa.
— Minulla on ollut yksivuotiaana polio. Se on joskus hieman haitannut, mutta kyllä minä kahdeksan vuotta pyöräilin kouluun, hän kertoo.
Lyseossa hän kävi kielilinjan ja opiskeli englantia, saksaa, ruotsia ja venäjää. Kourula kehuu lyseon toverihenkeä. Hänellä ei ollut vaikeuksia edes opettaja Wolkoff-Nissisen kanssa.
Lukiossa hän ei muista haaveilleensa mistään erityisestä. Yliopisto siinsi kuitenkin mielessä.
— Eräässä tehtävässä kysyttiin, että ”mikä minusta tulee isona”. En keksinyt mitään, joten kirjoitin virkamies.
Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan valtiotieteitä. Samanaikaisesti hän haki myös oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Hän on valmistunut Suomessa oikeustieteiden lisensiaatiksi, minkä lisäksi hän on väitellyt tohtoriksi Oxfordin yliopistossa.
Hän on työskennellyt yliopistoissa ja ulkoministeriössä.
— Sain ulkoministeriöstä tehtäväkseni johtaa kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamista. Sittemmin toimin saman tuomioistuimen tuomarina Haagissa 12 vuotta.
Kourulan mukaan sattumalla on ollut suuri osuus hänen elämänpolullaan, mutta osansa on myös sillä, että hän on pyrkinyt aina kohti uutta ja tuntematonta.