Sari Pullinen
Kurenniemen talossa Taipalsaarella näyttää yhä samanlaiselta kuin kirjailija Marjatta Kurenniemen aikaan. Siellä Saimaan rannalla hän kirjoitti, 1665 perustetun tilan päärakennuksen yläkerrassa ja tuvassa.
Kirjahyllyt notkuvat kirjailijan tuotantoa. Perilliset ovat pinonneet sinne myös tuoreita Onneli ja Anneli -kirjojen viron- ja japaninkielisiä käännöksiä.
Tuvan pöytää peittävä Marjatan kutoma pöytäliina todistaa hänen viehtymyksestään käsitöihin.
— Joulupöydässä huvittelimme etsimällä pöytäliinasta virheitä, kirjailijan lapsenlapsi Anna Vuori muistaa.
Ehkä se huvitti kirjailijaa, joka itsekin tykkäsi tarkkailla pieniä yksityiskohtia.
Marjatta ja Tauno Kurenniemen lasten ollessa pieniä perhe vietti kesät Taipalsaarella ja talvet Helsingissä.
Kun äiti sanoi lähtevänsä vähän naputtelemaan, lapset tiesivät olla häiritsemättä. Kaupunkikodissa hän kirjoitti jopa eteisessä, kun muut nukkuivat. Jatkuvasti työn alla oli joko oma kirja tai käännöstyö.
— Hän ei tehnyt kirjoittamisestaan numeroa, vaan sanoi kirjoittavansa, koska hänelle tulee juttuja mieleen, kirjailijan kuopus Mikko Kurenniemi kertoo.
Kesäisin hän leipoi ja kokkasi isolle joukolle, johon kuului myös miehen sukulaisia. Yksi rakennuksista oli vuokrattu, ja vuokralaisten tyttärestä sekä omasta lapsuudestaan hän sai inspiraation kirjaan Leenan sininen päivä.
— Leenan hahmo vastaa Marjatan omaa lapsuutta. Hän oli paljon kahdestaan kotiapulaisen ja oman mielikuvituksensa kanssa, Mikko Kurenniemi tietää.
Unikon sadut on hänen ensimmäinen tekstinsä, ja sillä hän osallistui satukirjakilpailuun. Anna Vuori löytää tarinasta mymmyn — kuten lapsenlapset isoäitiään kutsuivat — omat lapset ja oman perheen kesänviettoa Kurenniemessä.
Myös piirtäminen ja maalaaminen olivat kirjailijalle tärkeitä. Lapinlahdenkadun lapset -käsikirjoituksen hän on kuvittanut itse. Sitä ei ole julkaistu. Siinäkin on piirteitä hänen omasta elämästään.
Marjatta oppi lukemaan jo varhain. Zacharias Topeliuksen Punainen tupa -satu oli alkusysäys Onnelille ja Annelille.
— Äitiä sieppasi, kun lapset eivät saaneet sadussa toteuttaa unelmaansa omasta talosta. 40 vuotta myöhemmin hän antoi tytöille talon omassa kirjassaan, tytär Marja Kurenniemi sanoo.
Marjatalla oli useita missioita. Hän rakasti luontoa ja oli feministi ja vihreä aikana, jona näitä aatteita ei ollut vielä nimetty. Hän myös puhui lastenkirjallisuuden puolesta.
Lapset kuvailevat äitiään sosiaalisesti kyvykkääksi, puheliaaksi ja itseriittoiseksi naiseksi, joka viihtyi hyvin yksinkin. Iäkkäänä ja autottomana hän vielä asui itsekseen Kurenniemen talossa, kunnes 2000-luvun alussa kunto heikkeni, ja hänen oli muutettava palvelutaloon.
Hän ei jäänyt haikailemaan mennyttä vaan myöntyi sille, että Kurenniemen-aika oli häneltä ohi.
Äitiä sieppasi, kun lapset eivät saaneet sadussa toteuttaa unelmaansa omasta talosta.
Marja Kurenniemi
Lea Marjatta Kurenniemi
(o.s. Mikkola)
Syntyi Helsingissä 7.5.1918, kuoli Taipalsaarella 14.11.2004.
Aviomies Tauno Kurenniemi, viisi lasta. Lauri-poika kuoli onnettomuudessa 27-vuotiaana.
Esikoiskirja oli saturomaani Pukke Punamuurahaisen seikkailut 1946.
Kirjoitti satuja, nuortenromaaneja, runoja ja saturomaaneja, muun muassa Onneli ja Anneli -kirjat. Suomensi lastenkirjoja.
Lähde: Suomen nuorisokirjailijat ry:n nettisivut.