Teksti Terhi Kinnunen
Kuvat Kai Skyttä
Tummanharmaa keikkabussi on pysäköity korjaamon eteen. Imatralaisen Osmo’s Cosmos -yhtyeen vuosimallia 1987 oleva Volvo on menossa huoltoon.
Bussi on 1970- ja 1980-lukujen hittikappaleita esittävän yhtyeen koti keikkamatkoilla. Auto onkin rekisteröity asuntoautoksi, ja siellä on on jääkaappi, mikroaaltouuni, liesi, uuni ja kuusi sänkyä. Se on ollut yhtyeellä kuutisen vuotta.
Osmo’s Cosmoksen vuonna 1996 perustaneet Pete Kiisseli ja Ville Soininen aloittivat muusikon uransa jo 1980-luvun alussa. Heidän mielestään keikkabussissa istuminen kuuluu rokkarielämään.
— On oma fiiliksensä lähteä keikkabussilla keikalle. Se on eri juttu kuin että lyötäisiin kamat johonkin peräkärryyn ja nökötettäisiin jossain henkilöauton takapenkillä, Kiisseli sanoo.
Linja-autoa ajavat yhtyeen tekniikasta vastaavat. Yhtyeen ja muun henkilökunnan lisäksi autossa kulkevat myös kaikki keikoilla tarvittavat soittimet, piuhat, videonäytöt ja muut tavarat.
Roudarit osaavat pakata tavarat oikeassa järjestyksessä bussin takaosaan ja tavaratilaan, niin että ne mahtuvat kyytiin.
Matkustajien puolella sääntöjä ei Kiisselin ja Soinisen mukaan juurikaan ole, mutta sitäkin enemmän yhteisöllisyyttä.
— Tällä puolella ei ole kuria eikä järjestystä. Leppoisaa meininkiä. Meno on vähän kuin pikkupoikien touhua, Kiisseli sanoo nauraen.
Siivoaminen tai sisustaminen eivät ole Kiisselin ja Soinisen mielestä kovin tärkeitä keikkabussissa. Penkeillä lojuu muun muassa likaisia pyyhkeitä ja kaksi kukkakimppua. Yhdellä pöydällä on pikakahvipaketti.
Kukat ovat Pete Kiisselin mukaan muisto edellisen viikon yksityiskeikalta.
Autossa on tyhjiä paperimukeja, kaljatölkkejä ja limsapulloja. Ovessa oleva tuhkakuppi tursuaa tupakantumppeja.
— Päätämme aina, että nyt pidetään bussi siistinä, mutta se kestää viikon. Jos tulee yöllä kotiin, ei kukaan jaksa siinä vaiheessa alkaa siivota, Soininen sanoo.
Sen verran bussia on sisustettu, että sinne on tuotu vanha nahkasohva. Sohvan päällä on kaksi tyynyä: toinen on naisen rintojen muotoinen ja toisessa on Justin Bieberin kuva. Kiisseli ja Soininen eivät tiedä, mistä Bieber-tyyny on tullut.
Matkan aikana keikkabussissa jutellaan bändiin, musiikkiin ja kiertämiseen liittyvistä asioista, kuunnellaan musiikkia tai katsotaan videoita.
4G-reititin ja sähköt mahdollistavat sen, että matkan aikana voi tehdä töitä läppärillä tai kännykällä. Se on tärkeää.
— Sellaistakin on tapahtunut, että on tehty kotona treeninauha ja on treenattu matkalla. Joskus juodaan virvokkeita, Kiisseli kertoo.
Edellisellä keikkamatkalla yhtye katsoi matkan aikana seuraavan videon demoa, Soininen sanoo.
Keikkabussissa saa myös olla omassa rauhassa ainakin laittamalla kuulokkeet korville ja silmät kiinni.
Mutta jos nukahtaa, saattaa joutua jäynän kohteeksi. Kiisseli muistelee, miten hän kerran keikkabussista herättyään tajusi, että hänen jalkansa oli teipattu yhteen ilmastointiteipillä. Jalat vapautuivat, kun teipit leikattiin auki.
— Molemmat samettifarkkujen lahkeet pilkkoutuivat samalla.
Joskus joku on unohdettu huoltoasemalle.
Soininen kertoo laittaneensa kerran toisen kitaristin keikkakassiin raa’an kalan. Pilan kohteeksi joutunut ei juuri sinä päivänä pitänyt tekoa hauskana.
Matkapuhelimien, kannettavien tietokoneiden ja nettiyhteyksien tulo ovat Kiisselin ja Soinisen mielestä suurin muutos rokkiyhtyeiden keikkabusseissa.
Kiisseli sanoo, että Kolmas Nainen -yhtye osuu oikeaan, kun se laulaa: Kuljen ristiin rastiin maan, opin dieseltekniikkaa.
Nykyinen keikkabussi on yhtyeen kahdeksas. Kaikki ovat olleet vanhoja, ja niihin on tullut tavan takaa erilaisia vikoja. Välillä autosta on loppunut polttoaine, välillä moottori on hajonnut tai pakkanen on hyydyttänyt menopelin.
Rokkarit ja roudarit ovat kekseliäitä, usein on tarvittu hinausfirmojen ja korjaamoiden puhelinnumeroita.
Vaikka auto on jättänyt Osmo’s Cosmoksen tielle monta kertaa, yhtye on aina hoitanut velvollisuutensa.
— Keikka ei ole koskaan jäänyt soittamatta, Soininen huomauttaa.
Osmo’s Cosmoksen unelmien keikkabussissa olisi paljon tilaa. Bussi voisi olla kaksikerroksinen ja jokaisella olisi oma punkka, Soininen luettelee. WC olisi kiva, mutta se vaatisi paljon huoltoa ja siivoamista, hän pohtii.
Kiisselin mielestä Yhdysvalloissa on hienoja keikkabusseja.
— Ostaisimme Bon Jovilta bussin, jos meillä olisi paljon rahaa, hän laukoo.
Toisaalta bussi ja puitteet eivät saa olla liian hienoja.
— Meillä on rokkibändi, meininki ei saa olla liian kliinistä. Pitää olla rosoisuutta, Kiisseli sanoo.
Keikkabussimme kolme kultaista sääntöä
1 | Ole paikalla ennen kuin bussi lähtee. Liikkuvasta bussista ei saa hypätä.
2 | Olisi hyvä, jos keikkabussissa ei poltettaisi tupakkaa.
3 | Tuo talvella bussiin vain tiukkaa viinaa. Viina ei jäädy, jos se unohtuu bussiin.
Mikä?
Keikkabussi.
Ketkä?
Osmo’s Cosmos Band: kitaristit ja taustalaulajat Pete Kiisseli ja Ville Soininen sekä laulaja Richard ”Tipe” Johnson, kitaristi Aleksi Koukonen, basisti Henri Putto, rumpali Henry Siira sekä kolme teknikkoa.
Miksi?
Omalla bussilla on kätevää kuljettaa yhtye sekä soittimet ja muut tavarat keikoille.