RAUTJÄRVI. Äidinkieli ei koulussa alun perin kuulunut rautjärveläisen Hanna-Maija Toivasen lempiaineisiin. Lukiossa asetelma muuttui. Mitä enemmän opiskelu kääntyi kielioppiteorioiden tankkaamisesta käytännön kirjoittamiseen, sitä sujuvammin Toivasen kynä alkoi kulkea.
Ylioppilaskirjoituksissa tuli täysosuma. Äidinkielen esseekokeessa Toivanen sulatti jäät sekä tutkintolautakunnan. Ilmastonmuutoksen taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia tutkimalla Rautjärven lukiossa lakitettava Toivanen kirjoitti Etelä-Karjalan parhaan ylioppilasaineen.
ESSEEAIHEEN valinta oli Toivaselle kirjoitusten helpoimpia tehtäviä.
– Tiesin heti mistä kirjoitan, kun listan näin. Tehtävän mukana tulleiden pohjatietojen lisäksi minulla oli aiheesta omaa ekstratietoa. Maantietoon ja ympäristöön liittyviä asioita tulee luettua lehdistä enemmän, kuin monen muun aihepiirin juttuja.
Juuri maantieto on ollut Toivasen lemppari. Siitä hän kirjoitti eximian. Äidinkielen ällä tuli iloisena yllätyksenä, samoin matematiikan laudatur.
Parhaat arvosanansa Toivanen sai tavallaan vääristä aineista, mutta ainekirjoituksen piirinmestarin pitkän tähtäimen suunnitelmia se ei sotke. Perussuunnitelma on ollut ja on edelleen hakeutua isona maantiedon ja biologian opettajaksi.
Muitakin etenemistapoja on varalla. Toivasen ylioppilastodistus antaa erittäin selvän vihjeen siitä, ettei ainakaan kirjoittamista kannata jättää.
– Journalismi on alkanut kiinnostaa minua myös. Sekin voisi olla yksi vaihtoehto, Toivanen pohtii.
TOIVASEN kiinnostuksen luontoa kohtaan ymmärtää. Hänellä on ympäristöä, mitä ihailla. Kevään vehreys ja vihreys avautuvat joka ilmansuunnassa, kun päätä kääntää Toivasen kotipihan kylämaisemassa muutaman kilometrin päässä Simpeleen keskustasta Pitkäjärvelle päin.
Siinä miljöössä Toivanen kertoo viihtyneensä hyvin pikkutytöstä pitäen. Moittimista ei ole ollut myöskään koulutien kiemuroissa.
Toivanen aloitti alakoululaisena taannoin lakkautetussa Änkilän koulussa. Luokkakavereiden määrän laskemiseen riittivät kahden käden sormet hyvin, mutta kovalla prosentilla pieni porukka on koossa pysynyt.
– Kaksi muuta samaan aikaan aloittanutta kirjoitti kanssani. Se tässä on haikeaa. Yhdessä on tutuimpien kavereiden kanssa tähän saakka tultu, mutta nyt kaikki lähtevät omille teilleen, Toivanen sanoo.
Suurensuuri ei ollut lukioluokkakaan, mutta sen Toivanen lukee itselleen ja koululleen pelkästään eduksi. Pieni on ollut opetuksellisesti kaunista ja toimivaa.
Sellaisesta ympäristöstä Toivanen myös tutkailee työpaikkaa, jos hänestä opettaja tulee.
– Sillä ei ole niin väliä, missä päin Suomea se koulu on. Mutta mieluummin kuin suureen kaupunkiin menen pienempään kuntaan, jollaisessa olen saanut kasvaa.
ON TOIVANEN kiertänyt myös maailmaa. Kavereiden kanssa hän on reissannut ympäri Eurooppaa.
Seuraavaksi reitin säde suurenee. Toivanen pitää ennen yliopistoon hakua välivuoden lähtemällä heinäkuussa au pairiksi Yhdysvaltoihin. Siellä odottaa kolmilapsinen isäntäperhe pääkaupunki Washingtonin liepeillä.
– Yhteyttä on pidetty. Lapset odottavat kuulemma vierasta kovasti, Toivanen kertoo.
Selväksi on käynyt sekin, että yhteisiä keskustelun aiheita riittää. Isäntäperheen äidin työ liippaa läheltä ympäristöasioita.
Kommunikointivaikeuksia tuskin tulee. Englannista Toivanen sai eximian.
Alla palkittu ylioppilasaine kokonaisuudessaan.
KUVATEKSTI
MATTI VEIJALAINEN
Ympäristöasioista kirjoittanut Hanna-Maija Toivanen kertoo viihtyneensä suomalaisessa maalaiskylämaisemassa. Seuraavaksi hän lähtee katsomaan, miltä näyttää suuri Amerikan maa.