TIINA PASANEN
Ukonlinnan retkeilymaja lyö ensi näkemältä ällikältä. Valkoinen
funkkistyylinen puurakennus paistattelee ylväänä imatralaisille tutun
Ukonniemen uimarannan kupeessa. Saimaalla on toki tottunut näkemään jos
minkä näköistä hirsiunelmaa, mutta täällä silmä lepää.
Vieraskirjan perusteella paikka tuntuu olevan melkoinen elämys myös siellä
yöpyneille. Lähes hurmoksellisia viestejä on kirjattu paitsi suomeksi myös
italiaksi, espanjaksi, ruotsiksi, saksaksi, englanniksi ja tietty
venäjäksi. Paikan erikoinen arkkitehtuuri ja ”paratiisinomaiseksi”
hehkutettu rauha tuntuu viehättävän matkailijoita.
·Tosi hyväntuulista ja mutkatonta porukka täällä käy. Minulle tämä on
oikea unelmakesätyöpaikka, kertoo Tiina Karppanen.
Mikään massaturismipaikka Ukonlinna ei ole. Kuutostieltä matkaa on jokunen
kilometri, Imatran kylpylästä enää pari kivenheittoa.
Kesäisin yöpyjiä on runsaat satakunta kuukaudessa. Matkalaisten kirjo on
laaja: eurooppalaisista reppureissaajista aina lähialueen venäläisiin
ostosmatkailijoihin. Suomalaiset osuvat paikalle muun muassa Savonlinnan
oopperajuhlien aikaan. Aavistella voi, että liikkeellä on monen kerroksen
mutkatonta väkeä. Huokea yösija houkuttelee monia, toiset hakevat kotoisen
mutkatonta tunnelmaa. Kaikille kelpaa rantasauna ja upea uimaranta.
Nirppanokkamatkustajat kaartavat Ukonlinnan kaukaa. Hotellitason palvelut
löytyvät muualta.
·Yksikään yöpyjä ei ole purnannut mistään. Tänne tulevat tietävät ja
tuntevat retkeilymajojen tason.
Vieraat ihastelevat kilvan kaksikerroksista päärakennusta. Sen
erikoisuutena on torni, jota reunustaa tähti-kuvioitu kaide. Etenkin
lapsivieraat haluavat kivuta ylös katsomaan maisemia. Paikka on tuttu myös
paikallisille.
·Moni imatralainen aina kyselee, pääseekö torniin, Karppanen kertoo.
Sodan jälkeen nurkkatansseja
Vaalea lautarakenteinen puulinna valmistui 1939. Imatran seudun
työväenyhdistys suoriutui rakennustöistä suurelta osin talkoovoimin.
Historiikin mukaan linna vietti sotavuosina hiljaiseloa mitä nyt
luvattomia nurkkatansseja järjestettiin silloin tällöin. Myös
ilkivallantekijät jättivät puumerkkejään.
Uutta henkeä talo sai, kun urheiluseura Tainionkosken Tähti tuli ensin
vuokralaiseksi ja 1949 omistajaksi. Tällöin Ukonlinnaa alettiin pitää myös
hiihtomajana. Retkeilymaja siitä tuli virallisesti 1954. Ja kun vauhtiin
päästiin, vedettiin taloon ensin 1955 sähköt ja seuraavana vuonna
puhelinlinjat.
Yläkerran majoitushuoneet ovat pienen pieniä, eikä niitä ole kuorrutettu
monen tähden ylellisyyksillä. Sänky, pieni pöytä ja televisio sentään
löytyvät. Reilummin tilaa on yhdessä perhehuoneessa. Suihkut ja wc:t ovat
käytävällä, yhteiskeittiö kippoineen ja kulhoineen löytyy alakerrasta
vastaanottotiskin vierestä.
Atleetteja ja
mäkihyppääjiä
Alakerran salin seiniä koristavat yhä Aatos Hasun ja Veikko Lampisen
maalaukset vuodelta 1954. Atleettivartaloiset urheilijat kertovat talon
isäntäseuran toiminnasta. Painijat ottavat mittaa toisistaan, ja
mäkihyppääjä hakee hyppyynsä lisämetrejä kurottamalla molempia käsiään
eteenpäin.
Retkeilymaja on avoinna läpi vuoden. Silohiekkaisella uimarannalla kelpaa
pulahtaa myös syyskesällä. Parempaa uimapaikkaa saa etsiä.
Pihapiirin viimeisin saavutus on 1999 valmistunut katettu tanssilava.
Tyyliltään se on valitettavasti yhtä kaukana puulinnasta kaurapuuroannos
hanhenmaksasta. Suurempana päivittelynaiheena lienevät kuitenkin kehnot
julkiset liikenneyhteydet. Jos omaa autoa tai polkupyörää ei ole matkassa,
pirssikyyti on varmin keino päästä katsomaan Imatran ykkösnähtävyyttä,
kosken kuohuja.
TIINA PASANEN
Kuvateksti
Ukonlinna. Lautarakenteinen kaksikerroksinen puulinna on kuin visuaalinen
tuulahdus 1930-luvulta. Torni on suosittu pistäytymispaikka.