Teksti Anne Kokkonen
Kuvat Marleena Liikkanen
Kuvittaja Heli Pukin perheeseen kuuluu muitakin kuin aviomies ja kaksi kissaa. Kettusta ja Karhusta ei Pukin mukaan voi mitenkään ohittaa.
— Ihan tasan tarkkaan lähipiiri tuntee heidät, Pukki kertoo mielikuvituskavereistaan.
Pitkänhuiskea kettu ja solakkalinjainen mesikämmen ovat esiintyneet Pukin töissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Kuvittajan uskollisista matkakumppaneista Karhunen jarruttelee ja Kettunen käskee painamaan kaasua.
— Yhdessä ne muodostavat hauskan pyörivän pallon ja säätelevät tarvittaessa vauhtiani, Heli Pukki kuvailee.
Viime aikoina Kettunen on ollut niskan päällä. Samaan saumaan on nimittäin osunut paljon muutakin kuin Pukin yrityksen 20-vuotisjuhlavuosi.
Karhunen ja Kettunen astuivat julkisuuteen Heli Pukin ensimmäisissä postikorteissa vuonna 1996. Niissä intohimoinen piirtäjä löysi lopullisesti oman polkunsa.
— Aluksi en edes aikonut taidealalle. Lukiossa kiinnosti toimintaterapeutin ammatti.
Graafisen suunnittelun linja kansanopistossa sai kuitenkin mielen muuttumaan. Monen mutkan jälkeen Pukki päätyi opiskelemaan sisustussuunnittelua, mutta valmistumisen jälkeen tulevaisuutta piti miettiä vakavasti.
— Ymmärsin, etten saisi töitä opiskelemaltani alalta, vaan minun pitäisi työllistää itse itseni.
Niin syntyi Ideri, joka vuosien varrella on löytänyt oman linjansa ja asiakaskuntansa. Postikortit, julisteet, runot, kalenterit ja tekstiilit muodostavat lappeenrantalaisessa Tasihinin talossa sijaitsevan kaupan kivijalan, lisäksi Pukki tekee kuvitustöitä.
Heli Pukin mukaan hänen yrittäjätaipaleensa alkoi hapuillen. Yksin hän ei kuitenkaan jäänyt. Toiset lappeenrantalaiset yrittäjät tekivät työtarjouksia, auttoivat ensimmäisten postikorttien painatuksessa ja ottivat niitä myyntiin.
— Toivottavasti olen vuorostani itse pystynyt antamaan oman osuuteni muiden hyväksi.
Heli Pukin on helppo jakaa kiitosta ja kannustusta toisille, sillä häntä itseään ei ole pakotettu mihinkään muottiin. Lapsuudenkodissa Lappeenrannan Huhtiniemessä oli tilaa kaikenlaisille Karhusille ja Kettusille, ja siellä ihmistä arvostettiin juuri sellaisena kuin hän on.
— Koska piirtäminen oli minun juttuni, sitä myös tuettiin. Samalla tavoin olen rohkaissut työelämään tutustuvia koululaisia löytämään omat vahvuutensa. Oma juttu voi olla mitä tahansa, vaikka pyrkimys siisteyteen. Sen ympärille voi ruveta sitten rakentamaan.
Kun isä nikkaroi, äiti ompeli ja Lempi-mummo korjasi vanhasta uutta, arkisesta tekemisestä tuli luonteva osa elämää. Tekemisen ilo on säilynyt silloinkin, kun haaste on tuntunut ylivoimaiselta.
— Yhteistyökumppanit ja keinot löytyvät, kun vain uskaltaa ryhtyä tekemään. Olen aina reippaasti tarttunut tilaisuuksiin.
Esimerkkinä Pukki mainitsee Lappeenrannan kirkkoon viime talvena valmistuneen uuden kastepuun. Harvinaisesta tilauksesta tuli lopulta puolenkymmenen käsityöläisen yhteinen taidonnäyte. Erilaisten osaajien yhdistettyä voimansa puu puhkesi lehteen.
— Periaatteessa voisin tehdä töitä missä tahansa, mutta Lappeenrannassa saan olla osa tuttua ympäristöä ja mielenmaisemaa. Täällä riittää, kun kadulla tulee vastaan yksi oikea ihminen, niin voi alkaa tapahtua hyviä asioita.
Ilo ja suru, valo ja pimeys, Karhunen ja Kettunen. Kaikki ne kulkevat usein käsi kädessä. Sen Heli Pukkikin sai kokea vuosituhannen vaihteessa, kun hän muutaman päivän sisällä menetti isänsä ja tapasi elämänsä miehen.
— Isä kuoli äkillisesti juuri kun olin tehnyt ratkaisun, että keskittyisin kuvittamiseen. Hän ei koskaan ehtinyt tavata Ilkkaa.
Pukki sanoo piirtäneensä möröt pois ja kirjoittaneensa runoista surun suolle pitkospuut. Rohkaisevia runokuvia evääksi elämän matkalle tarjonnut Tuohipurje ja tähtilyhty ilmestyi vuonna 2006, Tuulenratsastaja viisi vuotta myöhemmin.
Nyt työn alla on kolmas runokirja, joka etsii enää vain lopullista hahmoaan. Tulevan syksyn aikana tuttu graafinen suunnittelija saa Pukilta vanhan kangaspäällysteisen Fazerin suklaarasian, joka sisältää valikoiman kuvia ja runoja kirjan muotoon työstettäväksi.
Iloisesta ulkokuorestaan huolimatta Heli Pukki kertoo osaavansa pelätä ja murehtia paljon. Kun on itse ollut onnekas, pitäisi edes työn kautta pystyä näyttämään, että kykenee myötäelämään toisen ahdistusta.
— Mutta ilollakin voi tukea toista.
Kun omaan kuvitukseen saa tarpeeksi perspektiiviä, kokonaisuus alkaa erottua yksittäisten töiden lomasta. Pukki on huomannut värien vahvistuneen ja sanoman selkeytyneen. Enää ei tarvitse hallita pinta-alaa — nyt voi hallita syvyyttä.
Suomen postikorttiyhdistys Apollo valitsi Pukin vuoden 2016 postikorttitaitelijaksi. Keräilijöiden rakastamia kortteja on tällä hetkellä vajaat 360 erilaista. Monet kortit kuvittaja on myynyt henkilökohtaisesti liikkeensä asiakkaalle.
Taiteilija joutuu toisinaan miettimään jaksamistaan. Lähestyvät 50-vuotispäivätkin käyvät mielessä.
— Koetan välttää väsyttäviä asioita ja osaan joskus jopa sanoa ei.
Kettusen kaasulla mennään nyt kohti kulttuuritalo Virrassa Imatralla järjestettävää Pukin ja Sinikka Hurskaisen syyskuista yhteisnäyttelyä.
Sen jälkeen Karhunen ottaa ohjat.
— Kun lähden lomalle, siivoan pöydän ja laitan maalauslaatikon kiinni. Siveltimet saavat levätä maalauskankaan päällä. Lomat eivät ole pitkiä, mutta ne ovat tärkeitä parisuhteelle.
Heli Pukki on ollut runsaat kymmenen vuotta naimisissa valkosipulituotteisiin erikostunutta Öljypuuta luotsaavan Ilkka Tihveräisen kanssa.
Pukki myöntää siirtäneensä töihinsä lapsiin kohdistuvan suuren kiintymyksensä.
— Jos olisin saanut lapsia, olisin keskittynyt heihin niin täysin, ettei maalaaminen tällä tavalla olisi onnistunut.
Onneksi lapsia voi rakastaa ja heidän seurastaan iloita, vaikka he eivät olisi omia. Ylpeä kummitäti nauttii täysin siemauksin pikkuveljen perheen kuulumisista.
Myös omien mielikuvituskuvitusystävien joukko on kasvanut. Karhunen ja Kettunen ovat saaneet seurakseen räyhäkkään jäniksenpojan, joka mielialastaan riippuen tunnetaan joko Raivo Rusakkona tai Pupusena.
— Se on se uhmaikäinen lapsi minussa.
Heli Pukki
Syntynyt vuonna 1969 Lappeenrannassa.
Kuvittaja.
Sisustussuunnittelija Lahden muotoiluinstituutista.
Asuu Lappeenrannassa vuonna 1936 valmistuneessa omakotitalossa.
Naimisissa.
Lemmikkeinä kaksi kissaa.
Harrastuksina mato-onginta, puutarhan viherpeukalointi ja saunominen.
Rakastaa piirtämistä.
Inhoaa ruuhkassa autoilua.
Ihmettelee sitä, miten ihanan erilaisia ihmiset ovat.