Kaisa Juntunen
Pitsihuvilan saliin kokoontuu värikäs joukko aamiaiselle. On aurinkoinen aamu ja Suomenlahden aaltojen liplatus heijastuu takaseinälle.
Eletään kesää 1933 Terijoella. Leskirouva Alman emännöimään täysihoitolaan on asettunut kulttuuriväkeä: muiden muassa näyttelijädiiva, taiteilija, kirjailija ja toimittaja. He julistautuvat suruttomiksi, joiden ainoa tehtävä on nauttia auringosta hiekkasärkillä.
Tässä yksi asetelma Helena Anttosen kirjoittamasta Terijoella-näytelmästä, ja useimmille se ensimmäinen mielikuva tuosta legendaarisesta paikasta.
Lauantaina ensi-iltansa saavassa kantaesityksessä on kuitenkin luvassa muutakin kuin kepeää nostalgiaa Pohjolan Rivieralta.
— Terijoki on kuin paratiisi, jossa aurinko paistaa kaiken päivää etelärannalle. Mutta se oli myös poliittisten jännitteiden paikka, mikä saattaa unohtua kultareunaisissa muistelmissa, Anttonen sanoo.
Lappeenrannan kaupunginteatterin katsojat pääsevät näkemään, syntyykö jännitteitä kesäasukkien, paikallisten ja ohikulkijoiden välille.
Terijoki oli kahden maailman, idän ja lännen välissä oleva paikka, jonka meno oli hyvin kansainvälistä. Rajakaupunkina Terijoki palveli monien historian käänteiden näyttämönä.
Anttonen sanoo, että Terijoki on valtavan laaja aihe, johon olisi voinut ottaa monta näkökulmaa. Hän halusi sijoittaa näytelmän maailmansotien väliseen aikaan, mutta vasta 30-luvulle.
— 1920-luvun Terijoki oli ihan sekaisin. Siellä oli paljon työttömyyttä, pahoinvointia ja rikollisuutta, enkä ole mikään gangsteritarinoiden kirjoittaja.
Anttosen mielestä vuoden 1933 poliittisessa ilmapiirissä oli yhtymäkohtia nykyaikaan. Maailma oli muuttumassa, mutta Terijoen kesänviettäjät soittivat gramofonia ja valkoista flyygeliä pahaa-aavistamattomina.
Terijoki-näytelmä muhi pitkään Anttosen mielessä. Vuonna 1995 hän siirtyi Kajaanista Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajaksi ja listasi uuteen asemapaikkaan liittyviä ohjelmistoideoita.
— Päätin lukea Laila Hietamiehen Lappeenranta-sarjan, käydä Wolkoffin talossa ja tutustua aiheeseen Terijoki. Terijoesta kertova näytelmä sai odottaa pisimpään, 22 vuotta.
Pari vuotta sitten Anttonen aloitti projektin lukemalla ison määrän Terijokeen liittyviä teoksia. Vuosi sitten hän ryhtyi kirjoittamaan nyt nähtävää näytelmää.
Ideoita syntyi myös keskusteluista 99-vuotiaan Martta Järveläisen, Terijoen tyttölyseon kasvatin kanssa.
— Martta kertoi appelsiinin värisistä kengistä, joita hän oli tuijottanut juna-asemalla kouluun mennessään. Tyttö oli pohtinut, kenellä voi olla noin ihmeelliset kengät.
Näytelmässä ne saa jalkaansa suomalaismies, joka on köyhtynyt Yhdysvaltain pörssiromahduksessa ja on nyt matkalla Neuvostoliittoon etsimään uutta nousua.
Terijoella kantaesitys Lappeenrannan kaupunginteatterissa lauantaina 25.3. klo 19.
1920-luvun Terijoki oli ihan sekaisin. Siellä oli paljon työttömyyttä, pahoinvointia ja rikollisuutta.
Helena Anttonen