LIISA KUKKOLA
Elokuvassa Takaikkuna seurapiirikaunotar Lisa yrittää saada jalkakipsinsä kanssa istuvaa valokuvaajaa ymmärtämään avioliiton ihanuutta. Lisa haluaa naimisiin Jeffin kanssa, Jeff ei innostu vaan pitää avioliittoa kahlitsevana.
Tästä tulkinnasta syntyi Elina Havon lopputyö Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa muotoilun koulutusohjelmassa: rintakoru Takaikkunan Lisalle. Tai siis yksi osa lopputyötä. Loput kolme korua ovat myös Hitchkokin elokuvien naisille: Mies joka tiesi liikaa -elokuvan Jolle, Linnut-elokuvan Melanille ja Marnie-elokuvan nimihenkilölle.
– Hitchkokin elokuvien naiset ovat hyvin tyypiteltyjä: hillittyjä ja hallittuja vaaleita kaunottaria. Täydellisestä naisesta tuli Hitchkokille lähes pakkomielle.
– 1950-luvulla ei tietysti ollut isoja koruja, mutta katsoessani Hitchkokin elokuvia huomasin, että heillä on todella vähän koruja. Siksi halusin niitä heille suunnitella, Elina Havo kertoo opinnäytetyöseminaarissaan opiskelijakavereilleen, opettajilleen ja töiden ulkopuolisille arvioijille.
Elina Havo kiteytti jokaisesta Hitchkokin naisesta olennaisia asioita koruihinsa. Lisan ja Jeffin avioliittoerimielisyydet kuvastuvat korusta, jossa on sormuskäsiraudat. Ne valuvat alas marmorilevystä, johon on koverrettu neljä pientä ikkunaa.
Havo kaivoi koruihinsa jokaisesta elokuvasta avainkohtauksia, joihin naisten koko elämä tiivistyy. Jolla se on elokuvan lopun konserttikohtaus, jossa entinen ammattilaulaja ja nykyinen kotirouva kirkumalla pelastaa ihmishengen. Jon korussa on konkreettisesti ase, mutta myös värikästä nauhaa krumeluurina.
– Melanie Daniels on minusta kuin häkkilintu itsekin, maineensa vanki – siksi hänen korussaan linnuista tulee häkki, Elina Havo kertoo.
– Marnien lapsuuden kokemukset, punaisen värin pelko ja lähes lapsenomainen viattomuus ovat mukana hänen korussaan.
Kaikki ulkopuoliset arvioijat, korutaiteilija Janna Syvänoja, keraamikko Antonio Altarriba ja suunnittelija Pekka Kytölä pitivät Havon ideaa erinomaisena. Toisen taiteilijan työn kommentoiminen on hyvä lähtökohta omille töille – kunhan ei jää kiinni liiaksi lähtökohtaan.