ARTTU MUUKKONEN
Seitsenottelija Elisa Kirvesniemeä, 21, voi onnitella alle 22-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruudesta. Juhannusviikonloppuna Tanskassa käydyissä kisoissa Kirvesniemen tavoitteet olivat tosin muualla kuin sijoituksessa.
Vejlessä oli Kirvesniemen viimeinen mahdollisuus ylittää nuorten EM-kisaraja, 5 500 pistettä. Raja jäi Tanskassa reilun sadan pisteen päähän ja alkukesän ennätyssarjasta 5 486 noin 90 pistettä.
Kahtena päivänä käytävä ottelu ei saanut unelmastarttia.
– Tietysti se harmittaa, että tulos jäi vähän vaatimattomaksi. Homma kaatui jo kahteen ensimmäiseen lajiin, joissa jäin ennätyssarjan tuloksista.
Unkarissa heinäkuun puolivälissä käytäviin EM-kisoihin Kirvesniemellä on vielä takaportti. Pituushyppy on yksittäisenä lajina kulkenut niin hyvin, että ensi viikonloppuna hän osallistuu Suomen EM-karsintaan Jämsän hyppykarnevaaleilla.
Seitsenottelu valikoitui Kirvesniemen lajiksi teini-iässä, kun otteluiden SM-kisoissa alkoi tulla menestystä useita lajeja harrastaneelle simpeleläiselle. Nuorten sarjoissa menestystä on tullut hyvin ja viime vuonna Kirvesniemi otti askelman kohti naisten huippua, kun hän saavutti ennätystuloksellaan Kalevan kisoissa hopeaa.
Tänä vuonna hyvin menneen harjoituskauden jälkeen Kirvesniemi hyökkäsi nuorten EM-kisojen ottelurajan kimppuun, vaikka alkukauden tavoitteeksi oma uusi ennätys oli kova.
– Jos se 5 500 olisi ollut koko kauden tavoite, ei se olisi ollut niin rankka. Luulisin, että tänä kesänä minulla on edellytykset 5 600 pisteen sarjaan, Kirvesniemi sanoo.
Vaikka raja jäikin haaveeksi, on alkukausi ollut erittäin lupaava: omia ennätyksiä on tullut jo useissa lajeissa. Esimerkiksi pituuden 610 on Suomen kesän viidenneksi paras tulos.
Kirvesniemi naurahtaa, kun häneltä kysyy syytä useiden lajien harrastamiseen. Eikö ottelija ole missään hyvä, vai mistä on kyse?
– Ei, kyllä kyse on siitä, että on niin monta hyvää lajia, ettei osaa valita parasta.
Kirvesniemi on luonnostaan hyvä juoksussa. Siitä on apua käytännössä kaikissa seitsenottelun lajeissa. Esimerkiksi pituudessa ja 800 metrillä Kirvesniemi voisi olla kansallista huipputasoa. Hän ei aio vaihtaa mihinkään yksittäiseen lajiin. Syitä on monia, kuten yhteisöllisyys.
– Ei se ole pelkästään teatteria, kun viimeisen lajin jälkeen halataan kilpakumppaneita. Kyllähän yksittäisissä lajeissakin kannustetaan kilpakumppaneita, mutta ottelussa se on erilaista, koska kaikilla on sama määrä lajeja jäljellä.
– Parissa päivässä tutustuu nopeasti ventovieraisiin kilpailijoihin. Nytkin Tanskassa halailtiin ottelun jälkeen ja toivottiin, että nähdään tulevaisuudessa kisoissa.
Lienee helpompaa halailla ja sopia tapaamisista, kun on itse voittaja tai ainakin palkintosijoilla, kuten viime vuosina olet ollut?
– No joo, onhan sekin totta. Mutta muutenkin viimeisen lajin jälkeen on todella hyvä fiilis, Kirvesniemi hymyilee.
Seitsenottelu on henkisesti ja fyysisesti niin rankka laji, ettei täysiä kisoja kerry ottelijoille tavallisesti kuin neljä tai viisi nelikuukautisen kauden aikana. Toki sivulajeissa voi kisailla tuntuman vuoksi, mutta kesä kuluu kisoista palautellessa, uudelleen valmistautuessa ja harjoitellessa.
Lappeenrannassa fysioterapeutin opintojen vuoksi asuvalle Kirvesniemelle kertyy harjoituksia kuudesta kymmeneen kertaan viikossa. Vaikka kesällä ei kilpailu- tai harjoitusvapaita viikonloppuja liiemmälti olekaan, ei sellaisia Kirvesniemi kaipaa. Paitsi joskus.
– Kun kisoissa menee päin sitä itseään eikä harjoitukset kulje, niin kyllä sitä miettii, että miksi lyö päätään seinää. Että voisi tehdä jotakin muutakin. Mutta toisaalta ei urheilu tarkoita sitä, että pitäisi olla vain hissukseen eikä saisi tehdä mitään muuta.
Vuoden päästä Kirvesniemi on todennäköisesti valmis fysioterapeutti. Ajatuksissa olisi käyttää sitä seuraava vuosi pelkästään urheiluun.
– Vuosi kerrallaan eteenpäin. Katsotaan miten menee, vaikka tämä tylsältä kuulostaakin, Kirvesniemi nauraa.
Kuvateksti
Elisa Kirvesniemi ottelee seuraavan kerran Kalevan kisoissa Lappeenrannassa. Vaikka Kirvesniemi edustaa Simpeleen Urheilijoita, on opiskelujen myötä Kimpisestä tullut jo toinen kotikenttä.
Kuva: MIKA STRANDÉN