Categories
Artikkelit

Tyhjän vankilan vartija

Konnunsuon vankilan lopettaminen surettaa sekä työntekijöitä että vankeja. Vanginvartija Kari Askonen joutuu vaihtamaan työpaikkaansa yli sadan kilometrin päähän. Viimeiset kuukaudet Konnunsuolla kuluvat tyhjän vankilan vartiointiin.Sari PullinenSanna Raita-ahoSeitsemän kuukauden kuluttua ovet pannaan lopullisesti lukkoon Konnunsuon vankilassa. Vankilan sulkeminen vaikuttaa satojen ihmisten elämään. Katoava konnunsuolainen työympäristö ja -kulttuuri säilyvät kuitenkin Turun yliopiston kansatieteen laitoksen arkistossa. Kansatieteilijät taltioivat työntekijöiden tuntoja vankilasta ja kylästä. Raportti osoittaa, että Konnunsuolla elettiin työporukassa, jossa viihdyttiin ja jonka menettämistä surraan.Vanginvartijana Konnunsuolla yli 30 vuotta toiminut Kari Askonen harmittelee myös vankilan lopettamispäätöstä.— Ottaa päähän, kun menettää monta hyvää työkaveria.Askonen haaveili aikoinaan urasta tullissa tai poliisissa, mutta päätyi vanginvartijaksi. Uralle houkuttelivat vankilassa työskennellyt setä ja se, että Konnunsuo sijaitsi lähellä kotia. Askonen myös ajatteli, että vankila takaisi työpaikan loppuelämäksi. — Vankilan piti olla varma työpaikka, jota ei voitaisi ajaa alas samalla tavalla kuin tehdasta. Toisin kuitenkin kävi. Myös tutkimuksen mukaan muutos merkitsi Konnunsuon työntekijöille paitsi surutyötä myös suuria päätöksiä. Monet joutuivat uuden eteen: etsimään uutta työtä, ehkä myös asuinpaikan. Muutto on kuitenkin vaikeaa. — Työntekijät olettivat, että täällä tehtäisiin töitä eläkeikään saakka, ja tänne on juurruttu. Nyt moni joutuu yllättäen aloittamaan kaiken alusta uuden työpaikan ja uuden talon etsimisestä lähtien, Askonen sanoo.Vankila auttoi työntekijöitään järjestämällä heille uusia työpaikkoja. Askonen itse siirtyy töihin yli sadan kilometrin päähän Haminan vankilaan. Se tarkoittaa, että hänen työmatkansa kymmenkertaistuu. Alaa hän ei kuitenkaan halua vaihtaa.— Yli 50-vuotiaana ei viitsi kouluttautua enää uudestaan. Tykkään näistä hommista ja olen tottunut näihin. Kyläyhteisön kannalta vankilan alasajo on myös huono asia. Koulu, leipomo ja pankkikonttori lähtivät, koulu myytiin. Yleinen mielipide on, että vankila jätettiin ensin heitteille ja sen jälkeen sen annettiin lahota.Vankila lopetettiin, koska sen remontin ajateltiin tulevan kalliiksi. Askosen mukaan remontin budjetti laskettiin kuitenkin yläkanttiin. Viimeisin Konnunsuon vanki siirrettiin pois viime viikon perjantaina. Askosen mukaan moni vangeista olisi kuitenkin viihtynyt vielä Konnunsuolla. Vankilan sijainti lähellä luontoa on ollut hyvä asia.— Avara peltomaisema ja luonnonläheisyys ovat luoneet astetta normaalimmat elinolosuhteet.Konnunsuon asukkaat ovat voineet ahkeroida metsätöissä ja navetassa. Päivä rytmittyi mukavasti erilaisten töiden parissa.— Ei ihmisestä kasva yhteiskuntakelpoista, jos vain istuu neljän seinän sisällä mitään töitä tekemättä. Sellin seinää tuijottamalla ei synny fiksuja ajatuksia. Paikoitellen haastavista asiakkaista — kuten Askonen asian muotoilee — huolimatta monet vanginvartijat ovat viihtyneet työssään. Työ on opettanut tekijäänsä, ja monen mielestä vasta vuosien työkokemus pätevöittää vartijaksi. Vartijoiden välillä on hierarkia, joka perustuu virkavuosien määrään.Tutkimuksen mukaan vanginvartijan tärkeintä ammattitaitoa on ihmistuntemus. Askonen on samaa mieltä. — Urani alussa valvoin vankien metsätöitä ja rakensin aitaa yhdessä 16 vangin kanssa. Siinä täytyi olla aikamoinen psykologi, jotta homma pysyisi kasassa ja jotta metsältä palatessa vankeja oli sama määrä kuin sinne lähtiessä.Vanginvartijan täytyy olla myös oikeudenmukainen. Vankeihin luodaan kunnioittava suhde vuosien varrella, mutta vankien ja vartijoiden välisen kommunikoinnin on oltava neutraalin asiallista.— Vankien kanssa pitää tulla toimeen, mutta liian läheinen ei saa olla, jotta auktoriteetti säilyy.Pitkän uran tehnyt vartija on huomannut, että vangeissa on tapahtunut muutoksia viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Huumeiden käyttö on arkipäiväistynyt. Samaten vankien suhtautumisessa vartijoihin on tapahtunut muutoksia.— Jotkut nuoremmat vangit eivät kunnioita virkamiehiä samaan malliin kuin ennen. Vartijan tärkeimmät työvälineet ovat avaimet, suu ja puhelin. Voimankäyttövälineitäkin kannetaan mukana, mutta monet asiat hoituvat puhumalla. Oma vartalo on usein ainoa voimankäyttöväline. Kahakoita sattuu joskus, mutta vartija ei voi antaa sen häiritä työtään.— Onhan tässä 30 vuoden aikana muutaman kerran joutunut painimaan ja läheltä piti -tilanteita on sattunut. Mutta jos tässä työssä alkaa pelätä, ei tätä voi tehdä. Työ vaatiikin ihmistuntemuksen lisäksi rauhallista luonnetta. — Linnassa ei ole koskaan kiire, paitsi jos työkaverilla on henki uhattuna. Muuten ei tarvitse hötkyillä. Osa vartijoista kuljettaa työn kotiin. Heille tietyt tavat piintyvät: ovelle ei käännetä koskaan selkää ja kotiovet lukitaan huolella. Joillekin kehittyy myös tietynlainen tapa tarkkailla ympäristöä. Istutaan selkä seinään päin, lasketaan kahvilassa, montako ihmistä on paikalla, huomataan herkästi pienetkin ympäristön muutokset.Askoselle työelämän ja vapaa-ajan välille eron vetäminen ei kuitenkaan ole ollut vaikeaa. Hän ei myöskään tunnusta, että vanginvartijan työ vaikuttaisi käyttäytymiseen vapaa-ajalla merkittävästi.— Siinä kuitenkin olen tarkka, että ovi tulee aina kunnolla lukituksi. Viimeiset kuukaudet Konnunsuolla vartijat käyttävät lähinnä tyhjentyneen vankilan alueen vartiointiin. Konnunsuon tyhjentäminen ja sen saama julkisuus on vetänyt paikalle monia uteliaita, jotka ovat käyneet pyörähtämässä vankilan pihalla.— Nyt lähinnä vain ollaan ja valvotaan, että kukaan ei tee ilkivaltaa. Turistioppaiksi uteliaille emme kuitenkaan ala, Askonen sanoo. Juttu perustuu Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen raporttiin Konnunsuolta ja vanginvartija Kari Askosen haastatteluun. Tutkimus selvitti työyhteisön murrosta sekä siitä selviämistä työntekijöiden näkökulmasta ja tallensi vankilakulttuuria. Konnunsuon vankilassa 19.—23.4. 2010 tehdyt haastattelut liittyvät Vankilat murroksessa — etnologinen näkökulma vankilayhteisöjen muutokseen ja tulevaisuuteen -tutkimukseen. Tutkimusta johtaa assistentti Jussi Lehtonen.KUVATEKSTIArttu MuukkonenKari Askosen mukaan vartijat ja vahdittavat ovat viihtyneet Konnunsuon vihreissä maisemissa. — Täällä on päässyt tekemään ulkotöitä. Ei ihmisestä kasva yhteiskuntakelpoista, jos hän vain istuu neljän seinän sisällä mitään tekemättä.Kari Askonen joutuu siirtymään yli sadan kilometrin päähän töihin. Häntä harmittaa hyvän työporukan menettäminen.TutkimuksestaHaastatteluja 47Haastattelutunteja 70Haastateltavina sekä jo kauan eläkkeellä olleita että vasta hetken vankilassa työskennelleitä kaikilta osastoilta.


Categories
Artikkelit

Fly Lappeenranta halutaan osaksi kaupunkiyhtiöitä

Samuli LaitaLAPPEENRANTA. Virtuaalilentoyhtiöksikin kuvailtu Fly Lappeenranta halutaan sulauttaa Lappeenrannan kaupunkiyhtiöihin. Fuusioimista esittää työryhmä, joka on selvittänyt lentoyhtiön asemaa ja liikennettä koskevia sopimuksia.Selvityksen mukaan yhtiön säilyttäminen entisellään kaupunkiyhtiöiden tytäryhtiöinä ei ole tarkoituksenmukaista. Sulautumisessa yhtiön tappiot siirtyisivät kaupunkiyhtiöille.Fuusio edellyttäisi vähemmistöosakkaiden ostamista ulos yhtiöstä. Toinen vaihtoehto, yhtiön lopettaminen, aiheuttaisi selvityksen mukaan jopa kolmen miljoonan euron tappiot.Voimassa olevia, lentoyhtiöiden kanssa tehtyjä markkinointiyhteistyösopimuksia työryhmä ehdottaa jatkettavaksi. Tämän vuoden rahoitussuunnitelma ei ole toteutumassa. Mikäli lentoasemayhtiön sekä venäläisten rahoitusosuudet eivät toteudu, esittää työryhmä markkinointitoimien vähentämistä.Käytännössä kyse olisi noin 125?000 euron vajeesta, koska kaupunkiyhtiöillä on valtuudet rahoittaa markkinointia 150?000 eurolla muun rahoituksen epäonnistuessa.Selvitystyötä johti kaupunginlakimies Eero Immonen.Yhdistämislistalle ovat päätymässä myös kaupunkiyhtiöiden pääosin omistamat Lappeenrannan seudun yrityspalvelut LSYP ja Lappeenranta Innovation. Asiaa selvittänyt työryhmä toteaa perusteluina, että yhtiöt kilpailevat samoista asiakkaista ja kehitysprojekteja ei ole hyödynnetty palvelutoiminnassa.Kaupunginjohtaja Seppo Miettinen esittää kaupunginhallituksen konsernijaostolle, että se merkitsisi selvitykset tiedoksi ja palaisi asiaan seuraavassa kokouksessa.








Categories
Artikkelit

Focusta Karjala-rahan käyttöön

Leena SallinenKarjalaisuuteen tavalla toisella liittyviä apurahoja jaetaan vuosittain ainakin pari kolme miljoonaa euroa. Näin arvioi Etelä-Karjala-instituutin johtajan pestin juuri päättänyt professori Kalle Michelsen.-Jos tällä rahamäärällä olisi selkeästi keskitetty focus, sillä saataisiin paljon aikaan, hän sanoo.Apurahoja jaetaan kuitenkin hänen mukaansa ”pitkin poikin”, piirakanpaistokurssista väitöskirjan tekoon.-Yleistrendi Karjala-rahan käytössä on se, että strategia näyttää olevan hukassa.Nostalgiaa Karjala-rahan käytössä sen sijaan Michelsenin mukaan riittää edelleen.-Viipurin taloudellinen korkeakouluseura on selkeä poikkeus. Se on kääntänyt katseensa juuriltaan tulevaisuuteen ja systemaattisesti sitoutunut LTY:n kehittämiseen.Tunnetuin karjalaisen tieteen ja taiteen mesenaatti Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö antoi LTY:n pääomaan 10?000 euroa, Itä-Suomen yliopistolle 100?000 euroa.-Säätiö on muutenkin voimakkaasti Pohjois-Karjala-painotteinen. Sen tehtävä on kyllä koko karjalaisen kulttuurin edistäminen, mutta alueellisia ja kuppikuntajakoja on milloin mistäkin syystä, Michelsen muistuttaa nyky-Karjalan jäsentenvälisistä.KUVATEKSTIKatja JuurikkoKarjalaisen perinteen vaaliminen on edelleen tärkeällä sijalla Karjala-rahan käytössä. Kuvassa on Säkkijärvi-juhlan osanottaja viime kesänä.


Categories
Artikkelit

Säätiöitä riittää, samoin sääntöjä

Leena SallinenKarjalaisen tieteen, taiteen ja perinnön vaalimiseen on pantu perintöjä, lahjoituksia ja keräysvaroja. Niistä on säätiöitynä voinut viisaalla sijoittamisella paisua melkoinen varallisuus.-Karjalan kulttuurirahastolla oli vuonna 1998 12 miljoonan markan omaisuus. Nyt sillä on 12 miljoonan euron omaisuus huolimatta siitä, että omaisuutta jaetaan koko ajan, Risto Voipio kertoo.Vastapainoksi on esimerkiksi pitäjäsäätiöitä, joista varakkaimmat ovat dokumentoineet luovutetun Karjalan elämää kyläkirjoihin ja muihin julkaisuihin, pienimmät pystyvät pitämään pääomillaan lähinnä yhteishenkeä yllä.-Karjalaisilla säätiöillä on hyvin erilaisia rahakasoja, ja jokaisella on omat sääntönsä, jotka ohjaavat hyvinkin tarkkaan, miten rahaa voi ja pitää käyttää, Voipio muistuttaa.Säätiön tarkoituksen toteuttaminen voi mennä vaikeaksi, jos säätäjä on ilmaissut tahtonsa sata vuotta sitten. Toisaalta myös nykyiset nimikkorahastojen perustajat voivat asettaa varallisuutensa käytölle tiukkoja rajoja.Viipurilaisilta rahamiehiltä löytyy väljempääkin ohjeistusta. Voipio kertoo esimerkiksi säätiön varojen käytön tietyn alueen henkiseen ja aineelliseen viljelyyn.-Se on arkaainen ilmaisu, mutta hiivatin hyvä.Ester ja Jalo Sihtolan taidesäätiön lahjoitus toi Imatran taidemuseoon merkittävän osan Jalo Sihtolan taidekokoelmasta. Kuvassa on Sam Vannin tekemä Jalo Sihtolan muotokuva.