Categories
Artikkelit

Ravintola Suhe anniskelee iloa

RIINA NOKSO-KOIVISTOTEATTERI Karjalan Romeot ja Juliat: Ravintola Suhe. Musiikki: Rytmi-Norpat. Ohjaus: Maria Fomin. Tuottaja: Kehitysvammaisten Tuki ry ja Laptuote-säätiö. Olisipa tosielämässä ravintola, jossa voisi tankata sisuksiinsa yhtä paljon lämpöä ja hyvää mieltä kuin katsoja saa itselleen näytelmästä Ravintola Suhe. Karjalan Romeot ja Juliat -ryhmä on Maria Fominin ohjauksessa valmistanut hienon esityksen, jonka aikana silmät kostuvat monta kertaa ja monesta syystä. Pääsyy on, että näytelmä on hulvattoman hauska. Tapahtumat sijoittuvat kaurismäkeläiseen Suhe-ravintolaan, jossa Elvis (Antti Liimatainen), Lordi Hirviömies (Janne Yläharju) ja naissotilas (Aino Pirnetkoski) voivat istahtaa samaan pöytään, eikä ketään katsota pitkään. Kaikille on itsestään selvää, että meitä on moneksi ja että juuri se on elämässä suuri rikkaus. Näytelmä etenee leppoisasti. Ravintolaan saapuvia asiakkaita on vastassa Suomen sympaattisin portsari (Jussi Hirvikallio).Kun viemäri menee tukkoon, kukaan ei hermostu, vaan paikalle kutsutaan putkimies Super Mario (Sami Pulli). Kiireettömät tarjoilijat keräävät asiakkailta tilauksia ja jutustelevat heidän kanssaan mukavia. Näyttelijät ovat saaneet itse ideoida ja valita roolihahmonsa. Ilmankos hahmoista on tullut mielenkiintoisia ja moninaisia. Peppi Pitkätossu (Kirsi Juvonen) saapuu ystävättärensä Hilma Hienorouvan (Lotta-Maija Tähkä) kanssa, joka on parhaillaan hoitovapaalla. Ravintolaan eksynyt Rauli B (Toni Mononen) uhkaa jäädä vaille seuraa, mutta sille on painava syy: hän on ruotsalainen.Aidon tanssiravintolan tunnelma syntyy, kun Olavi Kasarin johtama Rytmi-Norpat houkuttelee väen tanssilattialle. Suhe-ravintolassa kenenkään ei tarvitse jäädä seinäkukkaseksi. Liisa Savolaisen käärmetanssijatar valloittaa parketin sellaisella tanssin riemulla, että viimeistään se pistää ilon kuplimaan.Näytelmän lopussa nähdään romanttinen käänne. Katsoja ei osaa ennakoida Super Marion ja Prinsessa Ruusun (Hanna Hirvonen) rakastumista. Mutta niinhän rakkaus toimii: lyö ällikällä, mutta on silti mitä luontevinta. Maria Fominin ohjaus on selkeä ja rytmikäs. Suuri ansio on myös Laptuotteen Arja Lehikoisella, joka jutustelevana tarjoilijana tukee näyttelijöitä dialogin tuottamisessa. Kun vuorosanoja ei tarvitse muistaa ulkoa, lopputulos on spontaani ja ainutlaatuinen. Laajemmankin teatteriyleisön pitäisi päästä nauttimaan näytelmästä, mutta kaikki esitykset olivat jo ennen ensi-iltaa loppuunmyytyjä. Olisiko Ravintola Suhetta mahdollista saada vaikka kaupunginteatterin Veeran kammariin?