Categories
Artikkelit

Kokoomus lyö hynttyyt yhteen Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa

HEIKKI SOPANENEtelä-Karjalan ja Kymenlaakson kokoomuspiirit yhdistyvät ensi vuoden alussa. Nykypäivä- lehden mukaan pitkään puheissa ollut yhdistyminen on varmistumassa, kun piireistä pienempi, Etelä-Karjala, on myös lämmennyt yhdistymisajatukselle.Tähän saakka Etelä-Karjalan piirissä on pelätty, että suurempi Kymenlaakson piiri jyrää fuusiossa pienemmän Etelä-Karjalan, mutta nyt pelko on hälvennyt.Piirin puheenjohtaja Heikki Järvenpää sanoo Nykypäivässä, että Etelä-Karjala on yhdistymisneuvotteluissa reippaasti ja avoimesti mukana.Järvenpään mukaan yhdistyminen lisää tehokkuutta ja tuo voimakkaamman piiritoimiston edut vaalityöhön. Järvenpää ei usko yhdistymisen vaikuttavan eteläkarjalaisten maakunnalliseen identiteettiin.Kymenlaakson piirin puheenjohtaja Tuula Mäkitalo sanoo, että hallinnollisestikin yhteinen piiri helpottaisi vaalityötä, jota jo nyt tehdään yhdessä.Etelä-Karjalan Kokoomuksessa on 800 jäsentä ja Kymenlaakson piirissä 1 500 jäsentä. Piirit järjestävät syksyllä yhteisen kokouksen, jossa mietitään piirihallituksen koostumusta, järjestön nimeä sekä piiritoimiston sijaintipaikkaa.Ja yhdistyvä piiri tarvitsee myös yhteisen puheenjohtajan, joka valittaneen suuremman Kymenlaaksosta riveistä.Todennäköisesti piiritoimistoksi tulee Kymenlaakson piirin toimisto Kouvolassa, sillä piirin toiminnanjohtaja Seppo Rintamo on hoitanut toukokuun alusta myös Etelä-Karjalan piirin toiminnanjohtajuutta.Kokoomus on jo pitkään hakenut toimintamallia, jossa kussakin vaalipiirissä on vain yksi piirijärjestö.Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhdistymisen jälkeen vain Oulun vaalipiirissä puolueella on enää kaksi erillistä piirijärjestöä.






Categories
Artikkelit

Uukuniemen historiakirja kotiseutujuhlan teemana

PARIKKALA. Lauantaina ja sunnuntaina vietettävien Uukuniemi-juhlien pääaiheena on Uukuniemen historiateos. Se julkistetaan lauantaina ja tulee saman tien myyntiin.Teos keskittyy sotien jälkeiseen aikaan, sillä vanhemmista ajoista on koottu historia jo aikaisemmin. Teoksen laatimisesta päätettiin jo Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen kuntaliitoksen yhteydessä. Teoksen on laatinut joensuulainen filosofian maisteri Jaana Juvonen. Työtä on valvonut Paavo Tiaisen johtama historiatoimikunta. Kirjan kokoaminen aloitettiin vuonna 2007.Tiaisen mukaan teoksessa on 320 sivua. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli 500-600-sivuinen kirja, mutta sitä jouduttiin rahan puutteessa supistamaan. Teos on mielenkiintoinen varsinkin hsitoriaa harrastaville, vaikka suuria yllätyksiä sieltä ei ole jäänyt Tiaisen mieleen. Kirjan sisälö on pidetty visusti salassa ennen julkistamispäivää.Kirjasta on otettu 500 kappaleen painos ja se tulee myyntiin lauantaina.Kirjan julkistamisjuhla on kello 13 säästä riippuen joko Uukuniemen kirkolla tai Pitäjäntuvan pihalla.JUHLAT jatkuvat sunnuntaina juhlajumalanpalveluksella. Pääjuhlaa vietetään kello 13 alkaen. Juhlapuhujana on Karjalan liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg.Uukuniemi-juhlat ovat aikaisemmin vetäneet parituhatpäisen yleisön maan eri kolkista. Pian 60-vuotias Uukuniemi-seura on saanut paljon uusia jäseniä kuntaliitoksen jälkeen, ja jäsenmäärä on jo 450. Seuran vuosikokous on lauantaina aamupäivällä. Karjalan liiton seuroihin on alkuvuonna liittynyt jo pari tuhatta uutta jäsentä, joten karjalaisten juurien vaaliminen on kasvussa.



Categories
Artikkelit

Votkaturisti on votkaturisti vaikka 30 vuoden päästä voissa paistaisi

LIISA KUKKOLATEATTERI Aimo Vuorinen: Votkaturistit. Ohjaus ja sovitus: Jukka Keinonen. Lavastus: Riitta Ukkonen. Puvut: Päivi Hanttu-Lindström. Musiikin sovitus ja soitto: Seppo Äikäs. Tanssit: Anu Itkonen. Äänet: Olli-Pekka Pyysing. Rooleissa: Markku Toikka, Jaana Saarinen, Jukka Toivonen, Eija Iskanius, Ville Lamberg, Tarja Kuorttinen, Suvi Rautsiala, Marko Salminen, Kaisu Kärri, Martti Manninen, Aapo Väänänen, Riina Pesonen, Emma Tokkola. Ensi-ilta Lappeenrannan linnoituksen kesäteatterissa 24.6.2009.Nyt on puitteet ja sopiva sisältö lappeenrantalaiselle kesäteatterimenestykselle. Aimo Vuorisen komedia Votkaturistit toimii ja potkii reilut 30 vuotta kantaesityksensäkin jälkeen. Ja miksei toimisi? 1970-luvun tapahtumat ja ajan ilmiöt ovat suomalaista historiaa siinä missä mistä tahansa ajasta kirjoitettu teksti? Kyllä Votkaturistit kertoo niin kiinnostavasta ilmiöstä, että se on pätevä näytelmä aivan sellaisenaankin ajan ja tapojen kuvaajana.Votkaturisteista löytyy sitä paitsi ikuisia teemoja aina rakkaudesta ja ystävyydestä kahden naapurivaltion väliseen viha-rakkaussuhteeseen asti. Turistibussista löytyy tarkasti, muutamalla vedolla piirrettyjä ihmishahmoja, joita löytyy tänäänkin mistä tahansa Vennon bussista tai lentokoneesta kohti Mallorcaa.Votkaturistien kantaesityksen aikoihin turismi ei ollut vielä samaa suuruusluokkaa kuin nyt, Vuorinen on siis ollut Votkaturistillaan ensimmäisiä suomalaisen turismin kuvaajia. Ja dialogi toimii. Votkaturistien jutut eivät ole vanhentuneet tai sitten ne kerrotaan niin pirun hyvin, että niistä tulee ilmoille päästyään arvostettua vuosikertatavaraa.Aimo Vuorisen mielestä Votkaturisteja ei enää herran vuonna 2009 voi mitenkään ymmärtää väärin. Aika tosiaankin on toinen kuin kuumimpina votkaturismi- ja YYA-vuosina.Helppo on tietysti olla jälkiviisas ja puhista 70-lukulaisten tärkeilijöiden typeryyttä, mutta silti on vaikea ymmärtää, etteivät kaikki nähneet Votkaturisteja sen kantaesitysaikana itseironisena, nimen omaan suomalaisille nauravana näytelmänä.Kirjailija itse mietti vuoden 2009 ensi-illassa, mikä olisi 2000-luvun lopulla yhtä suivaannuttava ja poliittisesti arveluttava aihe kuin Neuvostoliiton ja Suomen välisistä suhteista puhuminen 70-luvulla ilman YYA-liturgiaa. Hän myös vastasi itse: Maahanmuuttaja, joka käyttää törkeästi hyväkseen Kauniaisten sosiaalitanttojen hänelle avuliaasti myöntämiä avustuksia.Jukka Keinonen on ohjannut Votkaturisteista tiiviin, toimivan ja hykerryttävän paketin, jonka ääressä viihtyy erinomaisesti.Keinosen Votkaturisteissa musiikki ja tanssi ovat suuressa roolissa. Ne eivät missään kohtaa ole päälleliimattuja täkypaloja vaan olennainen osa näytelmän atmosfäärin rakentamista.Musiikilla kerrotaan näytelmässä suuria asioita, loppupuolella se esimerkiksi maalaa oivallisesti kansojen välisiä luonne-eroja.Kun suomalainen jossain kohtaa humalatilaansa vaipuu itsesäälin syviin syövereihin, hänen tunnetilaansa ei voisi paremmin kuvata kuin laulamalla kuorossa Katselin taivaan tähtiä -kansansävelmää. Veli venäläisen uhmakas humalatila taas saa oivallisen musiikillisen vastineensa railakkaasta Katjushasta.En kuulu siihen etuoikeutettuun joukkoon, joka olisi nähnyt vuoden 1976 Votkaturistit. Siitä huolimatta uskallan väittää, ettei Keinosen ohjaus mullista Vuorisen näytelmää päälaelleen. Se on oivallinen päivitys, jollainen pitikin tehdä: Kaikenlaisen esittämisen rytmi on tihentynyt reilussa 30 vuodessa valtavasti.Totta kai joku sanoo näytelmän jälkeen, ettei se aikoinaan noin mennyt. Niin käy aina, kun menestysteoksesta tehdään uusi versio.Olen syvästi rakastunut Kalle Junttilaan – suomalaiseen maalaismieheen ja sotaveteraaniin. Suureen Neuvostoliittoon yhden sormensa sodassa menettänyt mies on lämmin ja viksu. Lieko kirjailija Vuorinen kirjoittanut Kallen vähän niin kuin alter egokseen – sivistyssanan Kalle varmasti osaisi suomentaa toiseksi minäksi.Markku Toikka on äärimmäisen kallemainen, ja kaikki hänessä kulkee Kallen suuntaan kävelyä ja seisomista myöten. Toikka on roolissaan rutistettavan hyvä.Naisten roolit eivät ole yhtä herkullisia kuin miesten roolit, mutta turkulaisen porvarin ja tamperlaisen kommunistin riitelyä olisi kuunnellut enemmänkin. Jaana Saarisen peruukit vaihtuivat yhtä nopeasti kuin hänen esittämänsä karjalaislesken mieli iloisesta haikeaksi, koskettavasti Saarinen tunteesta toiseen liikkuu.Votkaturistien humalakohtaukset ovat hienosti, koreografisen tarkasti toteutettuja. Usein kännikohtausten katsominen tuottaa katsojassa epämiellyttävää myötähäpeää, mutta Votkaturisteissa näin ei käy. Ville Lambergin esittämä atk-mies Pohjanmaalta liikuttaa kekseliäästi kännillään koko ensemblea.Katettu katsomo on mainio. Se tiivistää tunnelmaa, ja aplodit sen alla kuulostavat oikeilta aplodeilta.Kun näyttelijät on mikitetty, ääni kuuluu viimeisellekin penkkiriville eikä tarvitse korviensa kanssa tihrustella. Mikit antavat kuorokohtauksiin hyvää jylyä, ihan kuin puna-armeijan kuoro olisi lavasteiden takana antamassa taustatukea. Kaikki lavalla olijat ovat hyviä laulajia, stemmat soivat ja kuuluvat.Ensi-iltayleisö oli haltioissaan näkemästään ja kokemastaan jo ennen näytelmän alkuakin. Venäläiset tullimiehet kiertelivät yleisön joukossa ja tarkastivat laukkuja, mikä oli mainio tapa virittäytyä näytelmän tunnelmaan.Ei siis ole olemassa yhtään syytä, miksei Votkaturistit jo toistamiseen täyttäisi kesäteatterin katsomoa.KUVATEKSTILIISA KUKKOLAARI NAKARIVotkaturistit on päivitetty toimivalla tavalla 2000-luvulle. Jukka Keinosen ohjaama bussilastillinen votkaturisteja kulkee eteenpäin tiiviisti ja hyvällä rytmillä. Rajalla tullivirkailija (Aapo Väänänen) on tarkkana suomalaisten tavaroiden kanssa (ylh.vas), suomalaisen naisen (Eija Iskanius) unelmaa atamaaneista, njetmodernbalttoo ei mennyt kaupaksi (Jukka Toivonen, Markku Toikka) sekä tanssijat Emma Tokkola ja Riina Pesonen.


Categories
Artikkelit

Matkailuguru pitää hulppeista suunnitelmista

HEIKKI SOPANENLAPPEENRANTA. Matkailubisneksen grand old man Olavi Miettinen seuraa kiinnostuneena Huhtiniemen ja Rauhan hotellikylpylä-hankkeita.- Hulppeita suunnitelmia pitää matkailussa olla. Viranomaiset sitten päättävät, toteutuvatko ne, Miettinen sanoo.Miettisellä oli 1971 hulppea suunnitelma Huhtiniemen leirintäalueen edustalla olevasta Nuottasaaresta Lappeenrannassa. Saaresta piti tulla saksalaisten turistien kesäparatiisi. Lomalennotkin oli jo alustavasti sovittu, ja puhuttiin Suomen Mallorcasta.Homma kaatui viranomaisvastustukseen, mutta oli samalla lähtölaukaus Saimaan matkailijayhdistyksen toimitusjohtajan uralle yksityisenä matkailuyrittäjänä.MIETTINEN perusti 1973 matkatoimistot Lappeenrantaan, Mikkeliin ja Savonlinnaan ja aloitti yhteistyön Kalevi Keihäsen kanssa lennättäen suomalaisia etelän matkoille.- Olimme huvi- ja seuramatkojen erikoismatkatoimisto. Keihänen teki konkurssin, mutta me jatkoimme.1975 Miettinen myi Mikkelin ja Savonlinnan toimistot ja keskitti bisneksen Lappeenrantaan. Matkojen myynnin lisäksi toiminnan tukijalka oli lomamökkien välitys.Miettisen ja hänen vaimonsa Ailan ikioma bisnes ja harrastus oli 1970-luvulta Vehkasalon saarikartano Taipalsaarella. He majoittivat siellä kristillisiä saksalaisia tälle vuosituhannelle saakka.Miettinen ehti olla matkailubisneksessä aktiivisesti mukana yli puoli vuosisataa, niin paikallisena kuin valtakunnallisena vaikuttajana. Miettisten matkatoimisto siirtyi heidän poikansa Ollin omistukseen 1992.MIETTINEN seuraa edelleen eteläkarjalaista matkailua. Hän sanoo, että eteenpäin on menty, mutta pahoittelee Imatran ja Lappeenrannan yhteistyön puutetta ja arvelee, että siihen ei tule parannusta.- Luulen, että maakunnallinen matkailuyhtiö kaatuu, koska siellä ei ole väkeviä toimijoita mukana.Miettisen mielestä matkailussa tarvitaan yhteiskunnan tukea edellytysten luomisessa, mutta matkailubisnes pitää jättää kaupallisille yrittäjille.- Omasta mielestään asiantuntijoita on paljonkin, mutta todellisia osaajia loppujen lopuksi vähän.Hän suhtautuu varauksella venäläisten matkailubisnessuunnitelmiin Etelä-Karjalassa.- He puhuvat ja lupaavat mutta eivät ole tehneet mitään.KUVATEKSTIPÄIVÄ HEISKANENOlavi Miettinen sanoo, että iskulauseet, sloganit, ovat tärkeitä, kun aluetta tehdään matkailussa tunnetuksi.80-vuotias Olavi Miettinen. Syntynyt 26.6.1929 Helsingissä. Muutto Lappeenrantaan 1941 isän tullessa kaupunkiin rakennusmestariksi. Naimisissa Aila-vaimon kanssa vuodesta 1952. Lapset Olli ja Leena. Saimaan matkailijayhdistyksen toimistonhoitajaksi 1951. Yhdistyksen toimitusjohtaja vuoteen 1973, jolloin perusti oman matkatoimiston. Suomen matkatoimistoalan liiton kunniajäseneksi 2007. Ei vietä merkkipäiväänsä.