Categories
Artikkelit

Kantis. Tariinassa kuullaan tuoreet uutiset ja kyläillään

Anssi Kemppinen RAUTJÄRVI. Kahvio Tariinan torstainen iltapäivä näyttää verkkaiselta. Vain kaksi miestä istuu oluensa kanssa pöydässä.-Ei koskaan tiedä, kun tuosta ovesta tulee, että onko täyttä vai ei, sanoo Sampo Vesivalo.Illalla tupa oli täysi, kun oli tietokilpailu. Miesten mukaan myös aamuyhdeksältä on porukkaa, kun aamupalaveri kokoontuu puhumaan asiat halki.-Palavereissa ei saa välillä ääntään edes kuuluville, kuten nyt vaalien aikaan, kertoo Vesivalo.Aamupalaverissa käy työmiehiä kahvilla ja joku joutilaampi särpimässä muutakin.TARIINAN löytää Rautjärven asemanseudun pääraitilta.Pienessä baari-kahvilassa on kolme pöytää, baari- ja ikkunatiski. Takanurkassa välkkyy televisio ja vessareitin varrella houkuttaa peliautomaatti. Nettikin löytyy.-Minulla on enemmänkin kuin tapa tulla tänne iltapäivällä. Ei sitä jaksa kotona istua kaikkia 365 päivää vuodessa.Vesivalon mukaan Tariinassa kuulee uutisetkin tuoreimpina, kun ne lehdessä ovat jo vanhoja.-Kun nykyään ei käydä kylässä, niin tämä on samalla kyläpaikka. Täällä käy kaikki seudun kaverit.Vesivalon mukaan neljän viiden aikaan moni poikkeaa baarissa kotimatkallaan.TOTTA. Pian ovesta lappaa tasaiseen tahtiin työasuisia miehiä.Baarin menekkijuomia ovat kahvi ja olut, joka juodaan tavan mukaan suoraan tölkistä tai pullosta.-Viihtyisä paikka. Ja mukavaa nähdä muitakin kuin työkavereita ja kotiväkeä. Aika normaalia, että käyn töiden jälkeen tässä yhdellä, jos on kotimatkan varrella. Auto melkein osaa kääntyä itsekseen tähän pihaan, sanoo Tero Lukkarinen.Baarissa yritetään joukolla muistella, kuinka kauan Tariina onkaan ollut olemassa. Omistaja Tuula Moilanen rimpauttaa entiselle omistajallekin, mutta karkeaksi syntymävuodeksi saadaan 90-luvun puoliväli.-Sitä ennen oli Tossikka, muistaa Lukkarinen.Vähän matkan päässä sijainnut Tossikka oli kuulemma karkea savuinen luola eli vastakohta valoisalle Tariinalle.VESIVALON mielestä Tariina on tyypillinen pienen paikan ainoa baari.-Ja jos tarvitsee jotain, aurausta, halonhakkuuta tai työmiestä, niin täältä tiedon saa nopeiten. Täällä on tehty monta auto- ja talokauppaakin.Tässä iltapäivässä baarissa on näkynyt vain miehiä. Paikallaolijat kuitenkin vakuuttavat, että kyllä naisiakin pöytien ääressä näkyy.Ja kesäisin terassi suorastaan pursuaa väkeä, kun mökkiläiset tulevat seudulle.KUVATEKSTIAnssi KemppinenKahvio Tariina on Sampo Vesivalon kantapaikka, sillä paikallisia yrittäjiä pitää kannattaa.Tero Lukkarinen poikkeaa usein Tariinassa yhdellä.Kahvio TariinaOsoite Rautjärventie 100.Keskiolutoikeudet ja ruokaakin saa.Omistaja Tuula Moilanen vuodesta 2003.





Categories
Artikkelit

Helvi-tädin museon hoivaaja

Outi SalovaaraPellavaloukku vuodelta 1872, naisten juhlapuku yli sadan vuoden takaa, voikirnu vuodelta 1917 ja kaikkein vanhimpana voinsuolausastia vuodelta 1858. Ja sitten vielä lähes 300 muuta museoesinettä siististi aseteltuina ja hyväkuntoisina.Taipalsaaren Jauhialan kylässä Esko Pyysalo hoivaa satoja vuosia vanhan Pyysalon tilan aitassa edesmenneen Helvi-tätinsä aloittamaa museota.— Hyvin vähän täällä on käynyt ihmisiä, kun tätä ei missään mainosteta, Pyysalo sanoo.Vieraat on kuitenkin tervetulleita.— Eläkkeellä on aikaa esitellä, Pyysalo lupaa.Leppoisa Pyysalo on erinomainen opas, sillä hän tietää tarkkaan jokaisen esineen. Suurin osa nykyihmisistä ei omin päin erota kupparin kirvestä puikkarista.Esko Pyysalo syntyi 1931 Pyysalon tilalla, jonka historia ulottuu ainakin vuoteen 1543. Tila on muun muassa ollut Ruotsin kruunun ratsutilana, ja enimmillään tiluksia oli 500 hehtaaria.1882 rakennettua päärakennusta aiottiin korjata 1950-luvulla. Hirret olivat kuitenkin jo liian lahot, ja 1953 uusi päärakennus nousi kauniille paikalle mäenrinteeseen Saimaan peltomaisemaan.Sisaruksia oli kuusi, ja Esko Pyysalo vanhimpana poikana jäi tilan isännäksi. Nyt tilan 16. isäntänä on neljästä lapsesta Mikko-poika, jolle on siirtynyt isän hevosinnostus. Raveissa hyvin menestyneet hevoset komistavat pihapiiriä.Suvun museoinnostus taas on siirtynyt Katri-tyttärelle, joka on Tampereella töissä Vapriikki-museokeskuksessa.Pyysalon 1904 syntynyt naimaton Helvi-täti oli käsityönopettaja, joka oli pitkään 1950—1960-luvuilla arvostetun hämeenlinnalaisen Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuuskoulun rehtori. 1950 hän rakennutti itselleen kodin Pyysalon tilan päärakennuksen viereen eläkepäivikseen.Nyt Esko Pyysalo asuu Asta-vaimonsa kanssa Helvi-tädin rakentamassa talossa pojan isännöidessä päärakennusta. Seurana on leikkisä mittelspitzkoira Pave.Pihapiirin museon ohella Pyysalo on säilyttänyt kotiseutuperinnettä Taipalsaaren kirkonkylässä.Kestikievarina palvelleen Röytyn talon talli oli jo saanut purkutuomion, kun Pyysalo yhdessä toisen innokkaan kotiseutu- ja hevosmiehen, Paavo Turkian, kanssa ilmoittautui talkootöihin.Heidän ansiostaan talli sai uuden pärekaton ja kaiken lisäksi hevostenpitoon liittyvän historiallisten esineiden näyttelyn.Pyysalo ei ole kynämiehiä. Hän on kuitenkin ajatellut, että pitkän elämän varrelta pitäisi ryhtyä kirjaamaan tapahtumia ylös tulevia sukupolvia varten.— Aika paljon on asioita, jotka pitäisi kirjata ylös.



Categories
Artikkelit

Kaisu Lahikainen ehdolla Agricola-palkituksi

Petteri VärtöKaisu Lahikaisen Ruttohaudassa viettämä aika kannatti. Lappeenrantalainen opettaja-suomentaja on ehdolla Mikael Agricola -palkinnon saajaksi. Palkinto on vuosittainen tunnustus merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta. Lahikainen käänsi virolaisen Ene Mihkelsonin Ruttohaudan.— Mihkelsonin kerronnassa sekoittuvat käsitteellisyys ja moderni runous. Kun siihen pääsee käsiksi, taituruus viehättää, Lahikainen kuvaa kirjailijaa.Viron historiaa ja nykyaikaa tarkastelevan Mihkelsonin Ruttohauta (2007) on romaanitrilogian päätösteos. Suomennos ilmestyi viime syksynä. Lahikainen oli alunperin kiinnostunut trilogian toisesta osasta, mutta käännettäväksi tuli Ruttohauta. Suomentaja kuvaa sitä helpoimmaksi kolmesta vaikealukuisesta kirjasta.— Ruttohaudassa on myös ihan normaalia dialogia, mutta moniäänisessä tekstissä ei aina tiedä, kuka puhuu. Lukija joutuu tekemään työtä, joka palkitsee.Lahikainen suomentaa kirjallisuutta päivätyön ohella. Käännökset syntyvät lomalla ja vapaa-ajalla. Ruttohaudalta sitä ei jäänyt viime keväänä eikä kesänä.Mikael Agricola -palkinnon jakavat vuosittain Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ja Suomen Kirjasäätiö. Tunnustus on arvoltaan 6 000 euroa.Lahikaisen ohella kärkiehdokkaat ovat tänä vuonna Sari Karhulahti ja Jussi Lehtonen. Karhulahti suomensi nigerialaistaustaisen Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelman Huominen on liian kaukana ja Lehtonen Marguerite Yourcenarin modernin klassikon Tulet. Palkinto jaetaan 12. huhtikuuta.